Olin kirjoittanut äidinkielen vihkooni jonkinlaisen wannabe-angstisen tarinan. Opettajan kommentti oli: 'Hieman masentava tarina...' Hähää!

Mii kirjoitan se tähän uudestaan ihan teidän kiusaksi (ei perustu tositapahtumiin.) :

                                     Viimeinen hetki

Olipa kerran, kauan sitten ihana prinsessa. Tämä tarina ei kuitenkaan kerro siitä, miten joku urhea prinssi pelasti hänet lohikäärmeeltä.

Joulu oli tullut ja mennyt. Niin oli mennyt pääsiäinen, vappu, juhannus ja syntymäpäiväni. Olin yksin. Olen aina ollut yksin. Tulen aina olemaan  yksin. Olen kyllästynyt juomaan. Olen kyllästynyt syömään. En tee mitään.

Kuinka kauan siitä on, kun viimeksi kävin ulkona? Kukaan ei välitä. Nyt on kuuma. Luultavasti kesä. Eihän se minua kiinnosta.

Mikään ei kiinnosta enää.

Kävelen keittiöön. Pöydällä on terävä leipäveitsi. Jääkaapissa ei ole ruokaa. En muista milloin söin viimeksi. Yritän avata vesihanaa. Vettä ei tule. Tiskialtaassa on veitsi...

Eihän kukaan välitä. Eivät he löydä minua, kuin vasta monen päivän päästä.

Eihän kukaan valittäiäsi vaikka...

Veitsi on kaunis ja terävä. Eivät he välitä.